voi kehvatsu ja mavon silimä!

onpas ollut tuottelias viikko! näköjään sitä saa aikaiseksi kun ryhtyy tuumailemasta toimeliaaksi. viikon aikana on esimerkiksi:

ostettu vihdoin isompi matto 

väkerretty karkkikranssi

  

keppiheppoloitu uusilla yksisarvisilla

 ommeltu suojuksia serla-paperipakkauksiin

ommeltu Tatulle pirkka-kassi 

 

yhdistelty pisteitä

 

syöty prinsessa kakkua

 

niin ja neulottu pipoja. ja käyty ulkomailla kun kahvi loppui. harjoitustyönkin palautin 3 päivää etuajassa. ja koska karkkilakkoni päättyi, se on möröt piiloon, joulu tullee!

Rauhaisaa Joulun aikaa täältä sinne!

loistopipo!

"et viittis mennä pihalle pipo päässä heilumaan niin tuijaan sua 

valolla, katotaan heijastuuko sun päästä mitään?"

 

  ooh. mä olen myyty, ostan heti lisää lumio-lankaa.

kauan eläköön lähikauppojen tarjouslaatikot ja loistakoon kaikkien päät!

ei ehkä sittenkään talonrakentajaksi...

"ihanaa äiti, oot ostanu pinkkiä sokerikuorrutetta!". ai, ostin vai? meinasin kyllä valkoista piparitalon seinien saumaksi vaan ei kai se väri taloa pilaa. juu ei. tunaripaistaja, kokoaja ja koristelija kyllä, ehkä rakennesuunnittelussakin olisi jotain parantamisen varaa (no vain yksi seinä halkesi...) mutta tällä kertaa makua ei voi moittia, se tulee suoraan kaupan pakastealtaasta ja hyvä niin sillä taikina saa meidän perheessä aikaan oksennus reaktioita. olisiko joku joskus syönyt raakaa taikinaa liikaa...?

vaan  kyllä se on hieno elämäni toiseksi piparkakkutaloksi ikinä! 

joko sen saa syödä?

korjausompelimosta hei.

tiedättekö sen äänen mikä kuuluu kun venyttää housujen vyötärökuminauhaa joka on lopettanut olemasta kuminauha? rrrriiiips [housuista] ja huoh [venyttäjästä]. vaan huokailut sikseen ja saksitut kuminauhattomuudet roskiin. SA-kaupasta hankitut kalsarin puntti-resori-aihiot (eurolla 10 lahjetta, suosittelen, jos osuu kohdalle) passaavat mainiosti pyllyttömän esikoisen vyötärökaistaleeksi ja puolikkaana lahkeen suuhun. tässä taloudessa on aika paljon tuota ruskeaa resoria ...

kollarit saivat lisää käyttöikää eikä vieläkään tarvitse lähteä housukauppaan, jei! vaan sen verran nopeaan nuo jalat kasvaa että pelkäänpä että se kauppapäivä lähestyy...

(hevi)heppa

tälle mallikappale kaverille pitänee tehdä ensi tilassa suitset ettei tuo karkaa maailmalle ja perusta omaa sukkahousu-hevi-bändiä aitoon kasari-tyyliin, sen verran on komea letti (ja sarvi) kaverilla. mutta toisaalta, eikös yksisarviset ole vapaita sieluja joita ei voi vangita, ainakaan ilman lupaa. pitääpä siis kysyä lupa. 

jos olet koskaan miettinyt että miten tehdä anatomisesti uskottava keppiheppa, niin ei tartte enää,  sellaiselle on jo tehty kaavat. internetistä löytyi, tottakai, esmes tällainen ohje.

tulta pesään!

naapurit ovat meillä huolehtineet että puita riittää poltettavaksi talven yli ja sittenkin vielä. kiitos siitä heille! yksi erä polttopuita saatiin sisälle asti pinoon ja samalla tehtiin lisää hyviksi havaittuja saunanpesän syttöjäkin: tyhjään vessapaperirullaan tungetaan paperia/talouspaperia/tikkuja/palavaasälää jolla sitten voi kätevästi sytyttää saunan pesään tulet. toimii!

lämmityskausi kielii siitä että myös joululahjakausi lähestyy. mutta hmmm. olisikohan tuossa lahjaidean poikasta..?! rulliin jos vielä kirjoittaa vaikka runoja saunan lämmittäjän iloksi (oikein huonon runon polttaa varsin mielellään...) niin kyllä, tässä on meidän perheen joululahja-hitti-tuote! 

(Ps. ei hätää, tarhan-täteille tehdään se perinteinen suklaakakku... )

juhlien jälkeen -

 

- on hyvä vähän rauhoittua. nuorimmaisen pyynnöstä meilllä voi nyt vessassa keskittyä katsomaan kun mustikka kasvaa. hyvin rauhoittavaa puuhaa. onpahan jotain muutakin tekemistä kuin lehtien lukua ja käsien pesua.

 

 

ps. yritin kertoa että jos tuo olisi puolukka mutta kasvattaja on vakuuttunut kasvinsa mustikkuudesta. että niitä mustikoita odotellessa...

pöö! (x 5)

saumurilla ajettu yli 5000 metriä saumaa kun kerta lankarulla piti vaihtaa, uuu. pari sataa metriä taisi mennä muumio asuun joka illan pimeinä tunteita huristeltiin tarhan juhliin. meiltä lähti paikalle myös kummitus. siihen asuun tosin ei lankaa kulunut yhtään...

kerrankin oli käyttöä niille valkoisille tee-paidoille joita ei enää kehtaa käyttää julkisesti ja kerrankin sai surutta ommella saumoja ihan miten sattuu (liian siististi tuli silti), Peijoona kun koulutÖiden alle tyÖnnetty ompelu-mojokin huuteli siellä koneen luona...

ööp, viitosista puheen ollen, tämä on 50. blogi kirjoitus, yli 5000 klikkausta sivulla, autossa kuunneltu kalle-mestarietsivää 5h 5min, saumurikankaa kulunut yli 5000 metriä, mahdollisia viitosia myös välikokeista? (tähän sellasta kohtalokasta naurua) - tämä taitaa enteillä myös jotain ajankohtaan sopivaa blogi-tapahtumaa?!

iik ja pöö!
(ja pöö, nyt niitä on viisi.)

viikonlopun saalis

 

ei keretty hulluille päiville ja käsityömessutkin menivät huti kun pidettiin ihan omaa kivaa ihan muualla. pipoja ja lapasia kaivellessa löysin oivan materiaalin upcyclattavaksi : huovutettu pipo joka ei ole ikinä sopinut kenellekkään. niks-naks tuosta leikattiin kumisaappaan rimpulapohjalliselle lisä-lämpö-tukea! ny o lämmintä ja niin ihanaa että toinen tahtoi samanlaiset - ja eikun seikkailulle.

piposta riittää vielä vaikka yhdet isot pohjalliset, jahka puhelu on saatu puhuttua... ü

oikein kuulemista.

-ääitiii!
-mmm
-äiti, arvaa mitä, täältä pyllysytä tulee vanua!
-mmmmitä?
-pyllystä tulee vanua.
-sanoitko että vanua?
-täältä tulee vanua.
-missäsinäolet ja kenen pyllystä tulee mitä??

jännä kun oma artikulaatio paranee heti kun epäilee toista jostain kummallisuuksista. tässä vaiheessa jalat veivät jo yläkertaan ja totta, karkin alapää turvui vanua. onneksi tuo pylly tottelee neulaa ja lankaa, potilaskin oli tyytyväinen onnistuneeseen kursimiseen. että joskus sitä kuulee ihan oikein vaikkei heti uskoiskaan...

 

sinä päivänänä kun saumuri inhosi minua,

tein saman pipon 4 kertaa. lapsen tilaama pipo oli ensin väärän värinen, sitten liian pieni, sitten liian iso ja se viimeinen oli juuri sopiva (kun äiti nyt vaan sanoo niin!!!).  saumuria lepyttääkseni rohkaistuin kutistamaan vanhat sammarini lapselle sopiviksi. ihan vaan julmasti leikkasin omat pehmeäksi pidetyt housut hyödyntäen jo olemassa olevaa vyötäröä (ja taskuja), tein uuden napinläven ja pujotin kuminauhan vyötärölle. saumuri leppyi ja housuista tuli jätte kivat.

 

 hmm, eikö tuo luokittella kärpäsen mittakaavassakin jo oikeaksi megatuhnuksi?

hyvää päivää, pehmustettua harjanvartta!

jotta lapsi ei putoaisi sängystä, Ikean rautasänkyn laitojen väliin viritettiin pehmopötköeläin nimeltään Urpo. vaan nyt kun lapsi kasvaa ja sänkyä pidennettiin, Urpo ei enää yllä täyttämään koloa, joten Urpo tarvitsee joko lisää pituutta tai sitten jäykkyyttä. kerkesin jo miettiä että seivästän Urpon harjanvarrella niin johan jäykistyy, mutta lapsen mielestä parempi idea oli että sen harjanvarren pehmustaa jollain muulla kuin Urpolla ü

 

varren pehmukkeeksi löytyi mumpsan kesäpeitto (se joka ei suostu pysymään lakanoissa) ja päälle valikoitui joulupukin tuomaa kangasta. yllättävän toimiva, harjanvarsista on moneksi!

asian ytimessä.

tuota - sitä minä vaan että jos jotain positiivista hakee siitä että vedenkeitin hajosi, niin samalla kun vei kiehutinta kaatiksen kierrätyskonttiin niin lähti kaapeista muutakin elektroniikkaromua mukana. jei. mutta ensinhän ne piti purkaa, tottakai. ooh mitä insinöörityönäytteitä, kuinka kauniita mekaniikkoja, onpa kehitys kehittynyt aikojen saatossa! eikä hätää, nämä todella lähtivät kaatiselle vaikka nuista kyllä saisi tehtyä jotain kivaa...?  (kaatiksella valaistui myös että jos joskus tarvitsee johonkin rojektiin palan metallia eikä kotona ole niin siellä kaatiksella on. paljon...)

 

niin ja jos jotain positiivista hakemalla hakee kamalasta opiskelijakortin kuvasta niin olenpahan ruvennut käyttämään huulipunaa... ü

kirjat kattoon!

yhtenä pimeänä elokuun iltana huomattiin että makuuhuoneesta puuttuu yhä se valo... avotakassa oli mainion näköisiä lamppuja - ja ohjeet nuiden tekemiseen. tarvittiin siis ikeasta riisivalaisin, koko "matka marssiin"- kirja sekä talon kaikki erikeepperit ü

 

 

olipas kivaa liima-askarrella. valmis lamppu tungettiin ihan katon rajaan ettei siihen löisi päätään joten tuo näyttää ihan ampiaispesältä, tai humalan kukinnolta! piti jännittää iltaan asti että näki minkälaisena valo tuolta läpi tulee - eihän tuo ihan niitä kirkkaimpia lamppuja ole (niinkuin ei tekijäkään) mutta fiilistä on sitäkin enemmän. ma tukkaan ü

 

no se kissakassi-ohje

(argh ja puhhuijaa, olipahan vääntämistä mutta) TADAA! klikkaileppa Roosa itsesi tälle sivulle tai klikkaa sivupalkin kissakassikuvaa ja kerro onnistuuko nuilla ohjeilla tekemään kassia. että toivottavasti caprisonnet on jo juotuna (tai kissanruokapussit pestynä tai äitin kahvipussivarastot ratsattuna, pussien kanssa kun voi olla luova), eikä koulusta tule liikaa läksyjä heti ekana maanantaina ü niin ja saa muutkin kertoa että onko tuosta ohjeesta mihinkään nyt kun kerta olen ekaa kertaa tällaista ohjetta pukkaamassa...

sitten se pakollinen kuva. mikä on valkoinen ja roikkuu amppelissa? raaka mansikka.

valaat maailmalle

se sitten tuo valaiden syysmuutto alkoi. ovat kerääntyneet jo pieniksi parviksi. napattiin pari kaveria turvallisemmille vesille ü

 

 

'malli' on sama kuin edellisessäkin isossa (ja pienissä) valaassa ja farkkuja kului kumpaankin tarkasti tehden 3 paria. vaan nyt on tomin housut loppu. toiseen valaaseen piti jo käyttää tyttöjen housuja kun miesten housut kuluivat tuohon isoon (joten siitä tuli vähän pienempi), vaan kyllä tuohon sinisempäänkin hyvin mahtui iso peitto ja tyyny. aika ihania ovat. että myöhästyneet mutta isot synttärionnittelut kummankin valaan mukaan vaan ü

autotalli askartelua

olemme olleet reissussa 4 aku ankkaa, mutta ei me olla laiskoteltu, paljoa ü nuorimmainen innostui hetkeksi harrastamaan ampuma hiihtoa koska - autotallissa askarreltiin puretun sohvan käsinojan palasta, putken pätkästä, pyykkinarusta ja ilmastointiteipistä tussari.

 

pojat jaksoivat teippailla omastaan hieman siistimmän mutta tuo ronskilla teipillä tehty versiokin toimi oikein hyvin tarkkuus ammunnoissa hiihtämisen välissä ü

 

ja hiihtäen tarkastamaan kuinka hyvin osui!

tietokirjalla tapetointia ja muuta remppaa.

kauan siitä on puhuttu ja suunniteltu ja pohdiskeltu, joskus yöllä yksin pimeässä, joskus kavereiden kanssa valoisassa, mutta nyt se on totta. siihen tarvittiin vain piipahdus rautakauppaan ja noin 3-4 päivää sekasortoista remonttia, mutta nyt on lapsilla isompi huone, sellainen johon mahtuu (koulu)pöytä! uudelle pöydälle hankittiin myös uudet lamput että näkee sitten pimeälläkin raapustella ü

mutta jos lapset saivat ison huoneen niin me vanhemmat saatiin se pienempi ja se tarkoittaa että sitäkin piti maalata ja tapetoida. mutta kun siellä rautakaupassa irvisteltiin kaikille tapeteille ja hinnoille niin päädyttiin pistämään seinälle Websterin tietosanakirjan sivuja. sivut seinässä alkavat A:sta ja loppuvat J:hin. tekniikka oli että liisteriä ylle ja alle (mikä oli jälkikäteen luettujen ohjeiden mukaan ei niin oikea tekniikka) joten amatööri tapetoijat eivät saaneet kaikkia sivuja seinälle ihan suoraan - mutta rypyt tekevät tuosta sen verran komeamman, eiks je...?

voin suositella tietokirjan laittamista seinälle. opittiin monta uutta englannin kielistä sanaa, niinkuin sitruuna puristin joka oli, öö se oli äh, pitää menna etsimään se tuolta seinältä. voi kestää hetken...