korillinen munia

oli visio virkatusta korista ja että se olisi täynnä suklaamunia. sunnuntai kului visioita toteutellen:

1) perheen perintöliinoista huolestuneen naapurin pois lahjoittamasta liinasta perunajauho-kiisselillä tärkätty karkkirasian muotoinen kori.

 2) ylijäämä puuvillalangoista (ja katkenneella bambukoukulla) tehty liina, jonka keskellä novitan kesä2015 malli 3 keski-anannas kuvio, joka on mukavasti neliön mallinen. kiisseli tärkätty karkkirasian päälle.

3) sama kuvio kuin edellisessä, mutta lankana ohutta virkkauslankaa ja kuivatusmuotti pieni ja pyöreä.

no. 3) on söpöin, ja sosialisoitiin samantien tipujen kodiksi, 2) on turhan lörppö liinan mallista johtuen, joten munakoriksi valikoitui 1) eli tuo kanttarellin muotoinen kori, joka tuntuu pitävän muotonsa. ja munakapasitetti on muuten enemmän kuin 20 munaa!


liinat on kovetettu perunajauho-kiisselillä, joka oli epäilyksistä huolimatta varsin tehokasta !
kiisseli ohje: 5 dl vettä ja 1 tl suolaa kiehautetaan ja suurustetaan 2 tl:llä perunajauhoa. kiisseliä ei tarvitse jäähdyttää ennen käyttöä, kunhan saa ylimääräisen kiisselin puristettua pois sinne upotetusta liinasta. läpimärkä liina muotoillaan tason/muotin päälle, kuivumista voi nopeuttaa 50 asteisessa uunissa jos ei jaksa odottaa yön yli. irrota kuivana!

puristelukone.

se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta heti kokeiltuani taisi minulta päästä ihastunut huokaus. siinä on jotain alukantaisen hienoa, kun saa metallin vääntymään haluttuun muotoon, oh. kokeilin tuota vemputinta sellaisiin kengän nauha siipiin, jotka sai leikattua kätevästi siitä ylijäämälattiahuovasta (joka ei millään lopu) ja siivet sai jopa laittaa tytölle käyttöön. nauhakenkäkausi alkamassa, 96 metallinastaa vielä jäljellä!

 

mikähän tuo metallinastanpuristin on oikealta kauppanimeltään, kun sitä ei paketissa ollut? sirkkuri? tuolle rei-ittimellekin oli joku nimi... 

meouw.

kalsareiden kuratahrat eivät millään puhdistuneet -polvista. en voinut vastustaa kiusausta ja piirtää niille naamat. ja viikset kanssa.

lankoja solmussa

pikkusisko-villatakki hihoja vaille valmiina ja päätin, että niistä hihoista tulee yksiväriset. vaikka onhan siinä jotain zen-mäistä setviä nuita lankoja aina muutaman kerroksen välein. tai jos vain menisi takaisin lukemaan kirjaa. (huomaa mahtava sukkapaikko!)

 

taulutaidetta

ollaan vietetty paljon aikaa vessassa ja katse vaellellut seinillä. lego-taulun suo-ukkelit olivat keränneet pölyä, joten ne joutivat vaihtoon. ensin vaihdettiin vain hanille kaverit, mutta mjutta...

  

pitihän sitä kokeilla.

vielä ei oikein kenellekkään maistu pitsa tai hodari, niin 

pistettiin sitten kaikille jotain mukavaa katseltavaa.

ps. Nelson Mandela pääsisi ihan omaan tauluun.

nyt on sävyjä

mitä mallailla. laatikossa, joka löytyi edukkaasti liidelistä, on niinko niin monta sataa metriä eri väristä lankaa ja niihin sopivan väriset puolat (!!), että ei edes harmita ettei läpinäkyvässä (juu-u) langassa ole omaa puolaa. kerta.

ja laatikko on jo lunastanut paikkansa, naapurin jussipaitavetoketjutukseen löytyi oikein täydellinen sävy!