joopas eipäs.

en muistanut ommella ripustuslenkkiä suoraan saumaan mutta ei hätää, pieni reikä vielä kun ompelus on kääntämättä ja lenksu paikoilleen, vahvennetaan saumaa samalla että oikein pysyy. olinpas ovela, virtuaali taputuksia omaan olkapäähän. lenksu näyttää oikein hyvältä oikeinkin päin!

paitsi että...

damn, niinpäniin ja huoh, purkuun meni. menen kahville. pyyhepojat melkein valmiina...

pyyhekettu

pyyhkeet -ja niiden pitimet- eivät jätä minua rauhaan. jospas tämä kaveri olisi tarpeeksi nätti sekä pyyhkeellä että ilman?

 

pehmokettu on tehty loputtoman tuntuisesta yöpaidasta (tuli ihan jouluinen olo sillä viimeksi tuosta samasta helmasta tehtiin tonttulakit yhtenä tarha-aamuna). hmm, mutta voisihan heppakin olla tuohon asentoon taipuvainen? tai koira. leopardi. krokodiili? 

(onnistuuko kettu harhauttamaan katseen pois nuista kukka kaakeleista...)

skumppatuoli.

 saatiin vihdoin jääkaappiin lisää tilaa kun saatiin yksi kuohupullo juotua pois, ihan tavallisen lauantain kunniaksi. extempore kuplat eivät menneet hukkaan sillä kaikelle materiaalille on käyttöä : korkit menee säästöön, pullosta saa pantin ja muistin että korkin pitimestä saa askarreltua tuolin!

 

 korkin pitimen alalenksusta muotoillaan selkänoja joka kiinnitetään jalkoihin ja voila tuoli on valmis - ennenkuin pullo on tyhjä, onnistunee myös seuraavana aamuna... (ohjetta löytyy tuolta , ja paljon muutakin ihanaa). 

tuoli löysi leikkeihin heti aamusta. helinä koeistui sekä uuden että vanhan tuolin ennenkuin iridessa kutsuttiin teelle. helinällä on paljon kavereita, pitää varmaan tehdä lisää tuoleja, niin jos vaan kunto kestää... ü

afrikankukka

jonain heikkouden hetkenä, ylimääräistä virkkaus intoa puhkuen, rupesin tekemään näitä. (ohje löytyy vaikka täältä) 

mutta siis mitä minä olen ajatellutkaan....!? yhden kymmenen tekee suitsait, mutta oikeastihan nuita tarvitaan johonkin peittoon sen ööö kymmenen kymmenen? tiedä sitten tuleeko tuosta ikinä vilttiä mutta olkoot uusin mottoni "vähän päivässä on paljon viikossa". tällä asenteella lähtee. ja tulee kanssa ü

virkatut silmälasit.

virkattuja taulunkehyksiä. virkattuja polkupyöriä ja poliisiautoja. minä virkkaan, minä virkkaan silmälasit! löysin vanhat lasini joilla vielä näin, nuihin parit pylväät ja piilosilmukoita, langanpujottelua ja kiristystä ja sain ne haluamani valkoiset sangat joista olen hiljaa mielessäni metelöinyt.

 

ei pöllömpää ü

 

aika veikeät tuli! näillä laseilla pää sulautuu hyvin pilvien kaveriksi ü hmm taidan lähteä ulos tuijottamaan lunta kun se sulaa. lämpimät heippanderit kaikille!

olipa kerran sohva.

vuonna 2000 pelastimme kavereilta sohvan joka oli menossa kaatikselle. rumahyvä sohva. oli muutaman vuoden parvekesohvana ja oi kuinka hyvin siinä on nukuttukaan ü sitten tuo siirtyi kellariin jossa tuo löysi paikkansa pyyhe ja vaatehuolto pisteenä (nuin niinkuin nätisti sanottuna). vaan eihän tuota nyt kaatiksellekaan voinut suinpäin lähettää, hmm mitäköhän tuo on syönyt...? paljon purkamisen, parin rikkoutuneen työkalun, ihmettelyn, noin tsiljardin niitin ja kipeiden sormien tuloksena sohvasta jäi iso sotku, vähän lautaa, pahvia, pehmustetta, kangasta ja aivan mahtavan tukeva istuin osa jousineen päivineen.  

tuo istuinosa osottautui oivalliseksi pomppupaikaksi joka piti tottakai päällystää nätimmäksi. eli renkaat alle, runkoon liimattavaa velcroa ja uuteen päälliseen tarranauha ommeltiin kiinni. ihan hyvältä farkku näyttää rahinakin ü sivuja kiertää taskurivi ja päällä on farkun lahjetta. aika monta housunpunttia meni riekaleiksi...

( kiittelen tässä välissä farkunlahjoittaja maikkia, anteroa, aaroa ja tomia, tanks!)

ja mitämitä, isot ihmiset pompii rahilla heti kun silmä välttää. eiei, siinä pitäisi istua kädet taskussa ideoimassa että mitä tuosta materiaali kasasta tekisikään?

 

taulussa asiaa

kun kello-lasi pääsi uusio käyttöön niin muistuipa mieleeni tauluista irrotetut lasilevyt, kai niillekin voi kehyksiä virkata. katsottiin kätilöitä areenalta ja tuollaset niistä tuli. (öh, kylläpäs ovat haljun näköisiä kun tässä koneella katson, menen hetimiten virkkaamaan nuihin vaikka kukkasia...)

 

parta-vertaus lähtee lahjaksi partasänki-perheeseen, mahtuu kirjekuoressa perille asti, mutta parta taulua en sentään viitsi lähettää noin yhdeksän vuotiaalle, jolle ei toiv.muk. kasva partaa edes mummuna. jostain olen lukenut että jos jonkun lauseen tai sanan näkee tarpeeksi monta kertaa niin tuo menee selkäytimeen ja siihen alkaa uskoa väkisinkin. siispä hellävaraista aivopesua jota toivoisi jokaisen huoneen seinälle: olet ihana.

leimattujen lauseiden takana on sivuja kirjasta jossa seikkailee john carter marssissa. kirja on hajonnut kansiensa väliin jo monta sivua mutta säästyi roskikselta sillä sattumalta ensimmäinen sana joka osui silmään oli kesä (eikä jääpeite). että tulossa on!

kotihämähäkin paluu.

 

"mikä se oli?" kysyi kvaikontzin ja huomasi pian rapinaisen äänen lähteen. se oli jokin iso hänen takanaan. "Iik. karkuun!" huusi kvaikon. "ei mitään hätää, minä tulen apuusi!" tokaisi prinsessa leia ja otti aseensa halsterista.

rinsessa tarkkaili tilannetta rauhassa, muttei kuullut mitään epäilyttävää. olikohan se se kotihämähäkki jonka koti imuroitiin aikaa sitten, onkohan tuo tullut takaisin. rinsessa hiippaili tarkistamaan. "Iik, hämähäkki!" kirkaisi rinsessa leiakin. hämähäkki oli kotihämähäkin kauan kadoksissa ollut ISOveli!

the end.

(osassa kuvista on käytetty stuntteja.) onneksi leikki loppui ennenkuin hämähäkki tuli liian lähelle... kiireessä oheistarvikkeet heitettiin lattialle ja sitten tekemään jotain iihan muuta. rinsessa leian tukkana on kuulosuojaimet joille virkattu ruskea suojus, "melkein" aidon näköinen ü jedi-takki kankaana on liian lierua lakanaa ja tarvitsee vielä paremman vyö ratkaisun, mallia otettu itse kvaikonin takista. mutta mukavia tällaiset nopeat projektit, saa jotain valmiiksikin asti! muutama isompi operaatio odottaa tekemistä mutta jos vähän suunnittelisi vielä pari yötä...

huoneessa on taulu

mitä tehdä kellosta tarpeettomana poistetulle ympyrän muotoiselle lasin palaselle joka uhkaa omistajiensa ranteita vessassa aamuisin? no siitähän voi tehdä vaikka taulun! virkkasin teräville reunoille puuvillaisesta langasta suojuksen, lisätty lasten maalaustaidetta ja ajattoman (mutta kovin vaikean) mietelauseen ja vot on komia huonetaulu! tässä yhdistyy kivasti tämän hetken kuumimmat trendit, virkkaus ja munat. tai no, rinsessa munia sai kuulema tiimarista 80 sentin kappale hintaan että taitaa tuo munasesonki olla jo vähän ohi...

vaan voi hitsi tuo lause oli vaikea, parraton muna on kuin eikun, munaton parta on kuin parraton  ääh, pusuton muna on kuin himputti. onneksi nyt voi luntata taulusta. tai täältä.