voima kassissani.

kävin ruokakaupassa ja ruokia varakassiin lapatessani huokailin tylsää kauppakassiani, sellanen plain musta jossa lukee ihan pienella että alko... asialle piti siis tehdä jotain. hoi mukulat, piirtäkää äitille jotain tähän kassiin tolla saippualla. sain pelastetuksi villalangalla muutaman.

 

eipä voi enää sanoa kassiani tylsäksi! pienenpi piirsi kissan ja jotta ei kassi olisi ihan liian söpö, isompi taiteili dart vaderin, yllätys. äiti teki (yöllä salaa) vaaderille kukkasen käteen ettei ei tuo aina olisi niin mörkkinä. tunnen jo nyt kuinka voimat ovat kanssani kotimatkalla kaupasta kotio ü

 

 (tarhaan lähti meiltä tänään vaaderin dartti)

synnytyskertomuksia.

jollain ulkomaan kanavalla olen törmännyt sellaiseen outoon ohjelmaan kuin "I did not know I was pregnant" jossa rekonstruktoidaan yllätyssynnytyksiä. siis kerrotaan ihmisistä jotka eivät tienneet olleensa raskaana ja yhtäkkiä synnyttävät. monella tapaa ajatuksia herättävä ohjelma... tämä valas sentään tiesi olevansa iso, tai no sen verran iso kuitenkin ettei mahtunut kokonaan kuvaan (mikä hymykuoppa ü).

 

 varoitetaan etukäteen herkimpiä katsojia sillä seuraavaksi tulee sarja synnytyskuvia.

nuin vain tuli söpö piskuinen poikanen, ehkä vähän mulkosilmäinen ja bilirubiinit koholla. helppo synnytys, tarranauha auki ja kiinni. ja eikun emon kaikussa kohti uusia seikkailuja! (ovat menossa tarhan tätille äippälomallemeno lahjaksi, eiköhän tuon huuumori kestä...)

Farkkumateriaali hannalta ja aarolta, nappi kikkaan oli tullut uusia silmiä! valaan malli vapaalla kädellä mutta (olisin laittanut tähän linkin valaanvillapaita-blogin sivulle josta tuo valas-invaasio meille löysi pari vuotta sitten, mutta sivut ei lataudu. öh, laitan linkin silti. jospa teillä parempi internetti.)

hammasharja ranteeseen

enää ei ihan niin harmita heittää hyvin palvellutta hammasharjaa roskikseen sillä törmäsin surffatessa tähän! oih, heti kokeilemaan. ensin siis ne hammasharjat. ystävänpäiväksi ostin koko porukalle uudet joten vanhat R.O.C.S.it kaivettiin roskiksesta ja eikun harjasten kimppuun! kuinka terapeuttista puuhaa ü

 

sitten keittelemään. kiehuvaan veteen plumpsautettiin harjan torsot porisemaan, itselle laitoin kupin teetä. kokeilempa mustaa hammasharjaa josko tuo olisi pehmennyt ja jo tapuisi. juu, pyyhkeen sisällä siitä taipui rannekoru. uiuiui! kirkas muovi tarvitsi sitten vähän pidemmän ajan taipuakseen. no ei hätiä, toinen kuppi teetä. vaan ei taivu. vaihdetaan järeämpää otteeseen, keitetään lisää, vaihdetaan tee portonikiksi ja pyydetään mies paikalle.

 

tähän sitten pieni vinkki. muovi on aika kovaa ainetta ja tuon tarvitsee olla tarpeeksi kuumaa taipuakseen uuteen asentoon, eli jos mielipuolisesti taivuttaa niin se voi myös mennä rikki... vaan onhan noita hammasharjoja. löytyi joku-mikä-lie väritön jonka sain taivuttaa omaan ranteeseeni sillä tuon mustan mies omi omaansa. enkä ihmettele sillä onhan tuo ihan ältsin super cool! uuh. saan ehkä lainata. joskus.

 sanoinko jo että mii laiki?

pupupipo

nuorimmaisen pipo kutistui juuri sen verran pesussa että ajatus uudesta sikisi ajatuksiin. uusimmassa novitassa (kevät2013) oli aivan pöhkön näköinen vauvan hattu joka pisti silmääni jo mallikuvakoosteesta. vaan eihän meillä ole vauvaa, eikä oikeata lankaa, onkohan edes sitä numeron 7 virkkuukoukkuakaan, mutta nääh mitäpä sitä ohjeilla kun voi soveltaa ja inspiroitua!

ja tulipas sitä inspiroiduttua. lauri-lankaa löytyi sohvan nurkasta vaadittuna sinisenä, se tosin loppui kesken joten tumman ruskealla jatkettiin niskaan asti. leuan alla on nappi niinkuin ohjeessakin mutta naama aukosta tuli isompi. kummankaan korvia ei palellut -6 pakkasessa, houkuttaisi kyllä laittaa pipoon vielä vuori. ja siis mikä parasta, pipo suostutaan laittamaan päähän!

(eikös se ollut että vaikeimpia kuvattavia ovat lapset ja eläimet. pupu-korvainen lapsi taitaa osua molempiin kategorioihin...)

viirinauha.

eivät kerenneet ensimmäisiin, eikä toisiin, mutta vielä on juhlia jäljellä. ja kun vauhtiin pääsi niin kaverille kanssa! viirit A4 arkin kokoisia ja kaksi puoleisia, toisella puolella iloisen kirjavaa ja toinen puoli vähän hillitympi.

 

(saa huuta hep jos tunnistaa oman lakanansa!)

maalia pintaan.

maalattiin dinosauruksen puolikkaita joista tuli aika söpöjä. pinkki ällöallosaurus on aika räy, hih ü

mutta mitä nuille sitten tapahtuu, se on jo ihan toinen (ikuisuus) projekti!

valaskala.

sormessa kipeä patti, ei pysty kutomaan. vähän kyllä yritin miehen tuomaa stepsiä (kyllä, itse kävi mies hakemassa lankakaupasta!) mutta patti ei tykkää. eihän näin isoilla enää pitäisi olla molluskoita?

mutta näin isoilla voi olla isoja valaita. pieniä valaita on tullut tehtyä jos montakin (valaanvillapaidan inspiroimana), mutta että iso, sellainen johon voisi laittaa pehmoeläimiä talteen ja ehkä tyynyjä, sellainen iso nojattava lukukaveri, hmmm. farkkuvarastosta yhdet omat, yhdet tädin ja kahdet miehen käytöstä poistuneet palasiksi, vetoketjua suuhun ja lasi silmiä ja vot tuli siitä ööö... iso. noin 130cm pyrstön päähän. täytteksi tungettiin iso peitto. ja tyyny. ja toinen. ja vieläkin olisi mahtunut!

mutta odotas, minusta tuntuu että valas söi yhden lapsista!

 

 meinaa kuulema olla tuolla yötä.