viikonlopun saalis

 

ei keretty hulluille päiville ja käsityömessutkin menivät huti kun pidettiin ihan omaa kivaa ihan muualla. pipoja ja lapasia kaivellessa löysin oivan materiaalin upcyclattavaksi : huovutettu pipo joka ei ole ikinä sopinut kenellekkään. niks-naks tuosta leikattiin kumisaappaan rimpulapohjalliselle lisä-lämpö-tukea! ny o lämmintä ja niin ihanaa että toinen tahtoi samanlaiset - ja eikun seikkailulle.

piposta riittää vielä vaikka yhdet isot pohjalliset, jahka puhelu on saatu puhuttua... ü

oikein kuulemista.

-ääitiii!
-mmm
-äiti, arvaa mitä, täältä pyllysytä tulee vanua!
-mmmmitä?
-pyllystä tulee vanua.
-sanoitko että vanua?
-täältä tulee vanua.
-missäsinäolet ja kenen pyllystä tulee mitä??

jännä kun oma artikulaatio paranee heti kun epäilee toista jostain kummallisuuksista. tässä vaiheessa jalat veivät jo yläkertaan ja totta, karkin alapää turvui vanua. onneksi tuo pylly tottelee neulaa ja lankaa, potilaskin oli tyytyväinen onnistuneeseen kursimiseen. että joskus sitä kuulee ihan oikein vaikkei heti uskoiskaan...

 

sinä päivänänä kun saumuri inhosi minua,

tein saman pipon 4 kertaa. lapsen tilaama pipo oli ensin väärän värinen, sitten liian pieni, sitten liian iso ja se viimeinen oli juuri sopiva (kun äiti nyt vaan sanoo niin!!!).  saumuria lepyttääkseni rohkaistuin kutistamaan vanhat sammarini lapselle sopiviksi. ihan vaan julmasti leikkasin omat pehmeäksi pidetyt housut hyödyntäen jo olemassa olevaa vyötäröä (ja taskuja), tein uuden napinläven ja pujotin kuminauhan vyötärölle. saumuri leppyi ja housuista tuli jätte kivat.

 

 hmm, eikö tuo luokittella kärpäsen mittakaavassakin jo oikeaksi megatuhnuksi?